Yhdistyksen kevätkokous otti kantaa Pohteen mummoralliin ja vanhustenhoitoon
Kannanotto mummoralliin ja vanhusten hoitoon
Mummoralli tarkoittaa sairaalahoidossa olevien vanhusten kuljettamista hoitopaikasta toiseen, paikkakunnalta toiselle, ilman pysyvää hoitoratkaisua. Ilmiö on noussut esille, kun hoivajärjestelmässä ei ole riittävästi pysyviä paikkoja, tai kun palvelut eivät kohtaa vanhusten tarpeita. Sanonta kuvastaa tilannetta, jossa vanhusten hoito on pirstaleista ja jatkuvasti muuttuvaa, mikä aiheuttaa epävarmuutta sekä vanhuksille että heidän läheisilleen.
Miksi emme pysty tarjoamaan hoitoa lähellä omaisiaan tälle sukupolvelle, joka on tämän maan rakentanut. Tuntuu siltä, että hoitoa tarvitsevat potilaat ovat kuin palikoita jonkun ohjaavan työntekijän pöydällä, palikoita, joita siirrellään paikasta toiseen. Yhden hoitojakson aikana voi hoitopaikka vaihtua moneen kertaan. Miksi pyhäjärvinen hoitoa tarvitseva vanhus viedään Utajärvelle ja kalajokinen vastaavassa tilanteessa oleva vanhus tuodaan Pyhäjärvelle. Tässä tilanteessa oleva vanhus ei aina kykene puolustamaan oikeuksiaan, se on yhteiskunnan tehtävä. Kymmeniä vuosia avioliitossa olleet puolisot erotetaan toisistaan ja aina ei ole edes mahdollista käydä tapaamassa puolisoa.
Emme syytä hoitohenkilökuntaa, he ovat asiakkaiden puolella. Mutta miten hoitojärjestelmä saadaan huomioimaan potilaiden henkinen hyvinvointi fyysisen sairauden hoidon lisäksi. Omaisten vierailut ja läsnäolo ovat iso osa toipumista. Varsinkin elon viimeisinä hetkinä toivomme kaikki omaisten läsnäoloa. Haapajärvikin voi olla liian kaukana, jos ei ole kulkumahdollisuutta ja läheiset ovat kaukana. Miksi vanhus kuljetetaan arviointikeskukseen muualle, vaikka merkit viittaavat viimeisten viikkojen olevan käsillä, eikö tuttu ja turvallinen paikka olisi tällöin paras.
On surullista, että uusi ja hieno Attendon palvelukoti on lähes tyhjä. Vanhuksemme eivät saa maksusitoumusta tänne, vaan muille paikkakunnille Pohteen määräämiin paikkoihin. Tutut hoitajat ovat jääneet vaille työtä ja kotihoidossa aiemmin tehostettuun palveluasumiseen pisteytetyt vanhukset ovat nyt takaisin kodeissaan. Monet heistä ovat peloissaan ja ikävissään suurimman osan päivästä, vaikka kotihoidon hoitajat tekevät varmasti parhaansa lyhyiden käyntiensä aikana.
Tämän surkeuden kruunaa vielä esille tulleet ikävät tapaukset hoitokodeissa ympäri Suomea, jotka ovat osaltaan johtuneet henkilöstön määrän vähäisyydestä. Ei ole ihme, että vanheneminen ja haurastuminen mietityttää ja huolestuttaa. Miten minulle tulee käymään, kun en enää yksin pärjää ja kun tarvitsen apua.
